Pikkuhousuhuumoria

Tässä hommassa saa välillä nauraa pissat housussa, mutta sekin on vaan tosi hyvä juttu, koska niillekin housuille on jo ostaja 😉 Tähän blogiin listasimme muutamia juttuja, joista riemu on ratkennut.

Omien pikkareiden haistelusta on tässä vuosien varrella tullut jo normaalia. Täytyyhän tuotteiden laatu pitää tasaisena ja tarkistaa. Välillä on nenänpää tahmeana, kun on liian läheltä haistellut… Odottelen sitä hetkeä, kun joku vahingossa yllättää minut haistelemasta omia pikkareitani. En tiedä miten sen äkkiseltään selittäisin.

Kerran tuli äkillinen tarve ottaa taksi. Harmi vaan, että jalassa oli sukat asiakkaalle… neljättä päivää… treenikengissä muhineet… Taksikuski nyrpisti nenäänsä. Oli ilmeisesti onnistuneesti mehustetut sukat!

Täysin anonyymeissa kaupoissa ollaan käytetty ajoittain GoGift-lahjakortteja. Siitäkös kerran riemu repesi, kun ennakoiva tekstinsyöttö ehdotti HoGift-lahjakorttia. Pitäisiköhän koko lahjakortti uudelleennimetä? 🤣

Livekaupat tietysti kruunaa kaiken. On aina yhtä jännittävää tavata uusi tyyppi. Ja joka kerta tuntomerkit on tätä luokkaa: ”tumma lyhyt tukka, musta takki, farkut ja mustat/ruskeat kengät”. Tuntomerkit sopii noin 98%:n ohi kävelevistä miehistä. Onko toi SE? Kaikki tuijottaa… Hikoiluttaa… Toivottavasti joku pian vetää mua hihasta, ettei tarvitse kysyä keneltäkään:

”Oletko sä täällä riisumassa mun pikkarit?”

Pahimmillaan tulis takavasemmalta Halosen paperikassista päähän ja lähtis kunnon kissatappelu käyntiin.

Olen muutamaan kertaan vahingossa esitellyt pyllykuviani sukulaiselle, kun skrollasin puhelimen kuvagallerian kuvia vähän liian pitkälle. Kesälomakuvat vaihtuikin irstailuun. Hups, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä! Kuvia asiakkaille ottaessa on saattanut joskus myös ikkunasta vilahtaa paljasta pintaa. Täytyyhän kuvatessa saada hyvä luonnonvalo asuntoon! Jostain syystä taloyhtiön iskät ovat alkaneet ulkoilla lastensa kanssa aiempaa enemmän…

Välillä aikataulu on tiukka. Ette usko mitä kaikkea on tapahtunut työpaikan vessassa!! Siellä on kuvattu, runkattu ja jopa pissattu housuun.

Mistä tietää, että pikkuhousut alkaa olemaan valmiit lähetettäväksi??

Siitä, että koirien kuonot on jatkuvasti jalkovälissä. Tilanne on siinä mielessä kiusallinen, kun en omista koiria.

Onneksi meillä on toisemme! Olisi tylsää hihitellä pikkarijuttuja itsekseen. Yllättäen, ei näitä voi missään kahvipöydässä jakaa: ”Kuinka monessa päivässä sun pillulimat kovettaa kankaan?”. Meidän välinen chatti on välillä huumoria jo ihan sellaisenaan ja normaalin keskustelun rajat hämärtyy pahasti. Pohditaan esim. Miten pikkarit saa roikkumaan häppärien välissä ilman, että niitä laittaa kunnolla edes jalkaan. Tähän on hyvä todeta, että kuva olis kiva 😜